Pariisissa vuonna 1980 ensi kertaa järjestetty ”Valokuvauksen kuukausi” on laajentunut eurooppalaisen valokuvan suurtapahtumaksi. Joka toinen vuosi järjestettävään festivaaliin on tänä vuonna verkottunut seitsemän kaupunkia: Pariisin ohella Berliini, Bratislava, Luxemburg, Moskova, Rooma ja Wien. Berliinissä marraskuulle keskittyvään tapahtumakalenteriin kuuluu yli 150 näyttelyä ja tapahtumaa lähes sadassa museossa, taideinstituutissa ja galleriassa. Berliinissä nyt toista kertaa järjestettävällä valokuvauksen kuukausi -katsauksella ei ole yhtenäistä sisällöllistä teemaa. Silti näyttelyissä korostuvat Berliiniä esittävät kaupunki- ja arkkitehtuurikuvat. Taustalla vaikuttaa pääkaupungin vahva asema valokuvauksen historiassa: lukuisista kuva-arkistoista on löydetty jännittävää, nykykatsojaakin puhuttelevaa alati muuttuvan kaupunkimiljöön taltiointia eri aikakausilta. Erityisesti Berliinin osavaltiomuseot tarjoavat historiallisen kaupunkikuvauksen kannalta materiaalia, joka on suurelta osin ensi kertaa yleisön nähtävänä näyttelyn muodossa. Kuninkaallisesta Berliinistä keisarilliseksi residenssiksi Ajassa kaukainen ja topografisesti suurelta osalta jo hävinnyt kuninkaallisen Preussin ajan Berliini havainnollistuu näyttelyvieraalle maalauksin ja valokuvin kaupunkimuseon näyttelyssä Kunstforum Berliner Volksbankin tiloissa. Esillä on taidemaalari Eduard Gaertnerin (1801 - 1877) ainutlaatuinen valokuvakokoelma 1850- ja 1860-luvun Berliinistä. Gaertner oli tunnetuimpia Berliinin biedermeierajan maalareita, jonka tauluissa jäljentyvät pikkutarkasti ajan rakennustaide ja kaupunkitila. Näyttelyssä Gaertnerin kuvakokoelma ja hänen taiteensa on asetettu keskinäiseen vuoropuheluun, ja samalla on esitetty äänetön kysymys valokuvan ja kuvataiteen varhaisesta vasallisuhteesta. Historiallisen Berliinin kuvausta täydentää oivasti F. Albert Schwartzin (1836 - 1906) valokuvista koottu näyttely, joka on tässä laajuudesa ensi kertaa esillä Ephraim-palatsissa. Schwartzia pidetään 1800-luvun johtavana kaupunkien kuvaajana ja dokumentoijana. Hänen tuhansista Berliini-kuvistaan on koottu näyttelyyn näyttävä ja havainnollinen 300 alkuperäisvedoksen otos. Schwartzin kiinnostus kaupunkiin alati muuttuvana miljöönä sai hänet tallentamaan niin 1880-luvulla rakenteilla olleen Berliinin kaupunkirataliikenteen kuin silloisten julkisten rakennusten purkamisen ja metropoliksi kasvavan Berliinin uudisrakentamisen. Vuosisadan vaihteessa painotekniikassa yleistynyt autotypia eli rasterilaattakuva mahdollisti Schwartzin kuvien jäljennösten nopean ja halvan levittämisen sanomalehtien ja kirjojen välityksellä. Vielä tänäänkin käsityksiämme keisariajan Berliinistä leimaavat juuri Schwartzin tarkat dokumentaariset valokuvat. Sasha Stone ja kadonneiden kuvien arvoitus Berlinische Galerie esittelee Sasha Stonen jo kadonneiksi luultuja Berliini-kuvia 1920-luvulta. Pietarissa 1895 syntynyt Stone (Alexander Serge Steinsapir) perusti 1924 Berliiniin valokuva-ateljeen, jonka mainos- ja lehdistökuvat herättivät pian kansainvälistäkin huomiota. Stone mursi taiteellisen avantgardistisen valokuvan ja käyttötaiteen välille luotua muuria. Näytteillä olevat kuvat oli aikoinaan valikoitu julkaistavaksi arkkitehtuurikriitikko Adolf Behnen poleemisessa teoksessa ”Berlin in Bildern” (1929). Kirjalla Behne halusi painottaa Berliinin historiallisen keskustan tärkeyttä kasvavan metropolin määräävänä, geografisena perustana, ja edelleen talouden ja politiikan kasvualustana. Kaupungin vanha keskusta oli tuolloin erityisen uhattuna uusien teknokraattisten ja kasvottomien liikkennesuunnitelmien alla. Stone talletti Behnelle kuvajournalistin elkein tuokiokuvia - pitäytymättä perinteisen arkkitehtuuri- ja kaupunkikuvauksen oikeaoppisissa kuvakulmissa ja rajauksissa. Hänen valokuvansa Berliinin katujen arkipäivästä sopivat erinomaisesti Behnen propagoimaan käsitykseen traditioon sitoutuneesta mutta liikkeessä olevasta ja tulevaisuuteen katsovasta kaupungista. Rakennuskulttuuri ja urbaani miljöö näyttäytyvät Sonen moderneissa kuvissa osana kaupunkilaisen arkielämää. Näyttely kertoo myös nykypäivän vaikeasta taloudellisesta asemasta, jossa taideinstituutioiden (Berliinissäkin) on kamppailtava. Hankkiakseen kokoelmiinsa nämä wieniläisen kerääjän kokoelmista löydetyt Stonen kuvat museon on turvauduttava yleisön tukeen. Se on painattanut löydetyistä Stonen alkuperäisvedoksista seinäkalenterin, jonka myynnillä rahoitetaan kokoelman ostoa. Tarkoitus pyhittää keinot mutta aikaansaadussa mediakohussa kartetaan myös suoria sanoja. Mitä kuvia ovat tarkalleen nämä Wienissä kaksi vuotta sitten löydetyt, aikoinaan kirjekuoreen huolimattomasti sullotut vedokset? Kriittinen näyttelyvieras, joka tutustuu töihin alkuperäisen Behnen kirjan kanssa, ymmärtää oitis, että suuri osa esitetyistä pienikokoista valokuvista on kirjan taiton suunnittelussa käytettyjä pinnakkaiskuvia, raakamateriaalia, ei lopullisia painovedoksia. Tämä ei sinänsä vähennä näiden Stonen oivallisten otosten taiteellista ja historiallista arvoa. Kuvien taustahistoriaa ja näyttelyn dispositiota olisi silti pitänyt valottaa enemmän - esillähän on myös Stonen Berliini-kuvia, joita Behne ei kelpuuttanut kirjaansa. Muissa museoissa ja eri gallerioissa esillä olevat näyttelyt tarjoavat lisävalaistusta myös sodanjälkeisen Berliinin muuttuneeseen kaupunkikuvaan Berliinin muurista Kreuzbergiin protestiliikkeiden ja siirtolaispolitiikan urbaanina näyttämönä. Nykyvalokuvauksen päänäyttely Martin-Gropius-Baussa Berliinin valokuvauksen kuukausi -tapahtuman päänäyttely Mutations I on nähtävissä tammikuun alkuun asti Martin-Gropius-Baussa. Näyttely on mainittujen seitsemän kaupungin yhteisprojekti, joka luotaa uusimpia virtauksia taidevalokuvauksessa. Jokainen kaupunki on edustettuna yhdellä taiteilijalla tai taiteilijaryhmällä. Vaikka taiteilijoiden käyttämät valokuvan (teknisetkin) keinot poikkeavat suuresti toisistaan, yhteistä heille on siirtyminen havaitun, ulkoisen (valo)kuvaamisesta uuden, oman todellisuuden luomiseen. Moskovalainen ryhmä AES+F (Tatiana Arzamasova, Lev Evzovich, Evgeny Svyatsky ja Vladimir Fridkes), jonka töitä oli esillä tänä vuonna myös ARS 06:ssa Kiasmassa, luotaa suurilla panoraamoillaan fantasian ja realiteetin rajoja; luxemburgilaiset kaksoissisarukset Carine ja Elisabeth Krecké kyseenalaistavat perinteisen valokuvan ja piirustuksen suhdetta. Toisin kuin useimmat kollegansa, Pariisia edustava Philippe Ramette ei hyödynnä surrealistisissa, painovoiman lakeja kumoavissa töissään digitaalikuvausta. Marek Kvetánin (Bratislava), Beate Gütschowin (Berliini), Nina Dickin (Wien) ja Eva Frapiccinin (Rooma) työt kohdentuvat enemmän tai vähemmän arkkitehtuuriin ja urbaaniin tilaan. Kvetánin digitaalinen kuvasarja New City esittää tunnettujen metropolien siluetteja - niistä on kuitenkin häivytetty kunkin kaupungin tunnusomaiset piirteet. Tuloksena on mielikuva standardisoiduista, samanmuotoisista ja pseudourbaaneista ”uusista kaupungeista”. Myös Gütschow kritisoi kuvillaan kaupallistunutta ja globalisoitunutta maailmaa. Hänen suurikokoiset mustavalkoiset kuvansa ovat montaaseja, joista kukin koostuu kymmenistä erillisistä elementeistä. Taitavasti yhteen sovitettuna ne luovat uuden, painostavan todellisuuden: todelta näyttävän mutta todelle vieraan, loppumattoman painajaisomaisen urbaanin tilan. Nina Dick puolestaan abstrahoi ja tiivistää todellisuutta, tekee siitä itsessään tunnistamatonta. Töissään, jotka fokusoituvat useimmiten kaupunkitilaan, hän yhdistää valokuvaa, videota ja piirroksia. Frapiccin digitaalinen kuvasarja Muri di piombo (lyijysienät) esittää unenomaisen pehmeitä impressioita, detaljikuvia neljän italialaisen kaupungin kaduilta. Kuvien koskettava sanoma paikan muistosta avautuu niiden alle sijoitettujen, attentaateja selostavien lehtiartikkeleiden kautta: Frapicci potretoi lähietäisyydeltä nimettömiksi unohtuneita porttikäytäviä, katukahviloita, portaikkoja ja kadunkulmauksia, joissa italialaiset terroristit 1970-luvun lopulla surmasivat uhrejaan tai joutuivat väkivaltaisuuksissa itse surmatuiksi. Nuori, vasta 1980-luvulla syntynyt Frapicci etsi kohteita kuvatessaan turhaan aikalaissilminnäkijöitä kertomaan tästä hänelle itselleen käsittämättömästä fanatismista. Kysymyksiin jäivät vastaamaan vain mykät seinät. Teppo Jokinen / 6.11.2006 Eurooppalaisen valokuvauksen kuukausi Berliinissä -tapahtumista ja näyttelyiden kestosta ja aukioloajoista saa parhaiten tietoa 150-sivuisesta yleisluettelosta ”2. europäischer Monat der Fotografie Berlin 2006”, Kulturprojekte Berlin, ISBN 3-930929-23-6 (hinta näyttelyissä 6,- euroa) | ||
 | | |